Olen valmentanut jo tuhansia ihmisiä säätelemään vireystilaansa ja parantamaan palautumistaan. Nyt tarjoan parhaimmat keinot edullisesti ja helposti myös sinun käyttöösi. Tervetuloa ottamaan stressinhallinta, palautuminen ja itsesäätely haltuun! ILMOITTAUDU TÄSTÄ
Vireystilansäätely hoitaa sekä kehon että mielen terveyttä, suojelee hormonitoimintaa ja parantaa elämänlaatua. Olen itsekin kokenut tämän kaiken. Minulla on herkkä hermosto, olen ruuhkavuosia elävä itsellinen äiti ja pyöritän yksin yritystä. Vireystilansäätelyn avulla suojelen hyvinvointiani, yöuntani ja varmennan, että minulla riittää energiaa töissä ja vapaalla.
Treenataanko yhdessä nämä keinot kuntoon?
– Vireystilakurssilla opit, miten voit käynnistää palautumisen missä ja milloin tahansa.
– Saat heti käyttöösi helppoja ja tehokkaita keinoja, joilla voit rentouttaa oloasi, parantaa arkeasi ja elämänlaatuasi.
– Saat tukea omaan prosessiisi, jonka myötä pääset syvemmin käsiksi mielenrauhaan ja hermoston toiminnan säätelyyn.
Kurssin aktiivisen vaiheen läpikäyminen vie neljä viikkoa ja saat joka viikko toimivia ohjattuja harjoituksia (kesto 5-20 minuuttia) sekä luentoja (kesto 30-50 minuuttia).
Kurssia voi tehdä omassa tahdissa ja materiaalit ovat käytössä omatoimiseen harjoitteluun 1 kuukauden ajan kurssin aktiivivaiheen jälkeen, joten kaikkea ei tarvitse ehtiä tehdä säännöllisessä rytmissä. Opit kurssilla, kuinka saat tuotua itsesäätelyä kiireiseenkin arkeen.
Kurssin harjoitukset sopivat hyvin omatoimisesti tehtäviksi ja olen suunnitellut niiden rakenteen siten, että toteutus on turvallista ja palauttavaa. Voit myös kysyä harjoitusten toteutuksesta kurssin aikana ja hioa säätelyä omaan tilanteeseesi sopivaksi.
Jos sinulla on tällä hetkellä ahdistusta, masennusta tai kova stressi, voit osallistua kurssille ja hyödyntää sitä yhtenä tukikeinoista. On kuitenkin tärkeää huomioida, että harjoitukset toteutetaan itse kotona, joten kurssi ei sovellu henkilölle, joka kaipaa läsnäoloa ja tiiviimpää tukea. Sen sijaan psykoterapiaprosessi ei ole este valmennukseen osallistumiselle. Kurssi soveltuu myös hyvinvointi- tai sotealan ammattilaiselle, joka haluaa täydentää osaamistaan.
Kaikkiaan saat vireystilakurssilta paljon kiinnostavaa ja innostavaa tietoa stressinhallinnasta, vireyden rytmittämisestä, unesta, hermoston toiminnasta, liikunnasta ja ravinnosta sekä mielen taidoista. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että opit miten kaikki toimiviksi havaitut keinot kannattaa toteuttaa, että saat aikaan pysyvää muutosta.
Miltä tuntuisi, jos olisit pian rennoin mahdollinen versio itsestäsi?
1. Käyvätkö liikunta- tai muut setelit maksuvälineenä? – Kurssi ei ole liikuntaa, joten setelit eivät toimi tällä kurssilla.
2. Missä muodossa kurssimateriaali tulee? – Harjoitukset ovat videomuodossa, kesto noin 5-20 minuuttia. Lisäksi kurssilla on livejä+ kysymyksiä, joita voi työstää halutessaan kirjoittamalla.
3. Voiko materiaaleihin tutustua omaan tahtiin? Kyllä voi ja liveistä jää tallenteet, jos et pääse paikalle. Voit myös jättää omassa tahdissa kurssitehtävien oheen kysymyksiä.
Olen kirjoittanut kirjan Suorituskyvyn salaisuus, joka on täynnä uusinta tietoa ja käytännön keinoja palautumisen, unen, suorituskyvyn ja mielen hyvinvoinnin parantamiseen. Olen konsultoinut teosta varten maamme huippuasiantuntijoita lääketieteen, urheilufysiologian ja psykologian sektoreilta. Tarjoan myös oman osaamiseni kaikkien käyttöön. Kirja sopii sekä itsehoidon tueksi että hyvinvointialan ammattilaisen käsikirjaksi. Tilaa kirja täältä edullisesti omaksesi ja tue työtäni.
Jos haluat tehdä isomman tilauksen esimerkiksi yrityksellesi, ota yhteyttä ja hinta kyllä paketoidaan.
Kirjaesittely
Viisaan itsensä kehittäjän käsikirja. Opas niille, jotka haluavat voida mahdollisimman hyvin omassa elämäntilanteessaan: vaativissa johtotehtävissä, ruuhkavuosissa tai uupumisesta toipumisessa.
Kirja ei keskity toistelemaan, mitä kaikkea pitäisi tehdä, vaan kertoo, miten se kaikki tehdään – viisaasti, helposti ja rennosti. Menestyksen ja terveyden takana on oikeanlainen vireystilan itsesäätely. Kun energiansa kohdistaa oikein, voi saada potentiaalistaan parhaan irti ja elää täyttä elämää niin töissä kuin vapaa-ajalla. On vain osattava kuunnella mielensä ja kehonsa viestejä ja toimia ajoissa niiden mukaisesti.
Yksilölliseen huippusuorituskykyyn johdattava käsikirja hyödyntää ohjeissaan uusinta tutkimustietoa älyteknologiasta, psykologiasta sekä ihmisen fysiologiasta ja biologiasta. Todellinen terveyden ja suorituskyvyn vahvistaminen tapahtuu pintaa syvemmällä.
Hanna Markuksela on tuhansien asiakkaiden ja usean tutkinnon hioma psykologi, psykoterapeutti, EMDR-terapeutti ja ravintovalmentaja. Siviilielämän puolella hän on itsellinen äiti, herkkä ambivertti ja elämyshakuinen seikkailija. Markuksela tarjoaa kirjansa kautta tutkimustietoa, inhimillisyyttä ja käytännöllisiä keinoja suorituskyvyn parantamiseen kaikille yritysjohtajista kotona lasta hoitaville vanhemmille.
”Jos et sä soita, mä sinuun turhaan rakastuin, jos et sä soita, miksi sua vielä odotan”, lauloi Anna Hanski 90-luvulla. Ghostaaminen eli ilman selkeää viestintää tapahtuva hylkääminen ei siis ole aivan tuore ilmiö. Sitä on esiintynyt kauan ennen nykyteknologiaa, joskin kivikaudella pariutumiseen tähtäävä vuorovaikutus lienee tapahtunut suoraviivaisemmin. Lähinnä olosuhteiden pakosta.
Tänä päivänä aivomme ovat edelleen vanhanaikaiset ja kaipaavat varsinkin rakkausasioissa kyllä vai ei -vastauksia. Moderni teknologia on vain sotkenut koko pakan. Enää ei puhelimen äärellä odottelu yksin riitä, vaan voi käydä kuten elokuvassa ”Jätä se!” Eräässä kohtauksessa Drew Barrymoren esittämä sinkku pohtii:
”Kaipaan aikoja, jolloin oli vain yksi puhelinnumero, yksi vastaaja ja vastaajassa yksi ainoa kasetti. Kasetissa oli mieheltä viesti tai sitten ei ollut. Nyt täytyy tarkistella kaikkia näitä portaaleja tullakseen torjutuksi seitsemän erilaisen teknologian välityksellä. Se on uuvuttavaa.”
Jos sinä tunnistat turhautuneesi ghostatuksi tulemiseen, suosittelen Jätä se -elokuvaa sekä samannimistä erittäin hauskaa kirjaa. Lisäksi tietenkin tätä blogijuttua, jonka olen kirjoittanut kollegani, tutkijatohtori Saara Nolvin kanssa. Saara on koonnut mukaan ghostaamisen kaltaisista ilmiöistä saatavilla olevaa tutkimustietoa. Mukana menossa on myös Mirka Paavilainen, joka selvittää ghostaamisen taustalla vaikuttavia mekanismeja kiintymyssuhdeteorian näkökulmasta. Mirka on psykologi, psykoterapeutti ja seksuaalineuvoja. Hän tekee töitä sekä yksilöiden että parien kanssa lisääntymisterveyden ja seksologian kysymyksissä. Löydät jutun varrelta myös vertaiskokemusta haastattelemani kokemusasiantuntijan sitaatteina.
Heillä menee hyvin ja kommunikaatio toimii.
Mikä ihmeen ghostaus?
Ghostaamisella (engl. ghosting) tarkoitetaan kumppanin tai ystävän kanssa tapahtuneesta yhteydenpidosta vetäytymistä ilman erillistä varoitusta ja selitystä. Ghostaukselle on tyypillistä, ettei toisen yhteydenottopyyntöihin enää vastata. Ghosting-kokemukset ovat tutkimusten mukaan lisääntyneet menneiden 10-20 vuoden aikana. Todennäköisimmin syynä on sosiaalisen median ja deittisovellusten yleistynyt käyttö. Myös kumppanin etsiminen on siirtynyt vahvemmin verkkoon loputtomine vaihtoehtoineen, joten yhä useampi kohtaa ghostausta ja kärsii siihen liittyvistä stressireaktioista, huolesta sekä hylätyksi tulemisen kokemuksista.
Ghostaus aktivoi ulkopuolelle jäämisen tunteen
”Yöllä heräilin toistuvasti katsomaan puhelinta. Seuraava päivä pakollisessa menossa oli jo vähän itkuherkkää ja ajatus vaihteli siitä, että on tapahtunut jotain kamalaa siihen, että on ghostannut. Puhelut eivät hälyttäneet.”
Miksi tuntuu niin kurjalta, kun toinen vetäytyy yhteydenpidosta eikä anna mitään selitystä? Vaikka deitti- ja virtuaalimaailman ”ghostauksesta” on melko vähän tutkimusta, sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ulkopuolelle jäämistä on tutkittu vuosikymmeniä. Toisten ihmisten kanssa yhteen liittyminen ja yhteenkuuluvuuden tunteen kokeminen ovat ihmisen perustarpeita, jopa koko psyykkisen hyvinvoinnin perusta. Huomiotta jääminen ja torjutuksi tuleminen taas ovat kaikissa kulttuureissa erittäin epämiellyttäviksi koettuja. Ne aktivoivat samoja aivoalueita kuin fyysinen kipu 1 ja heikentävät itsetuntoa sekä merkityksellisyyden ja hallinnan kokemuksia 2.
Verkossa tapahtuva huomiotta jääminen näyttää aiheuttavan samanlaisia tuntemuksia, kuin ulkopuolelle jääminen reaalimaailman tilanteissa 3,4. Sosiaalisen median puolella vuorovaikutuksesta vetäytyminen on helpompaa, kuin kasvokkaisessa kommunikaatiossa ja Mirka Paavilaisen mukaan tämä lisää vastuutonta käyttäytymistä. Syyt syvempien ihmissuhteiden solmimisen vaikeuksiin ovat kuitenkin edelleen aivan samoja, kuin ennen teknologian yleistymistä.
”Viilsi syvältä, että jo tapailun alussa olin kertonut pelkääväni katoomista ja hän vannoi, ettei ikinä tekisi niin.”
Deittailukulttuurin luonne on muuttunut. Jos tapailee useita ihmisiä kevyesti yhtä aikaa, ei välttämättä jaksa panostaa jokaisen suhteen katkaisemiseen.
Miksi ghostaaja ghostaa?
”Hyvin yleistä tuntuu Suomessa olevan se, että tapailun tai minkä lie päättäminen on se, että toinen ajattelee niin, vaikka ei sitä ääneen sanoisikaan. Luo melkoista epävarmuutta ihmissuhteisiin.”
Tyypillisimmin ghosting liittyy tilanteisiin, jossa toisella osapuolella olisi edessään epämiellyttävä tehtävä: ilmoittaa toiselle, ettei halua jatkaa tapailua tai ystävyyttä, tai haluaa erota kokonaan. Keskeinen motiivi ghostaamiseen on siis epämiellyttävän vuorovaikutustilanteen ja sen itsessä herättämien tunteiden sekä fyysisten stressireaktioiden välttäminen. Kyse on siis itsesäätelystrategiasta, joka helpottaa omaa oloa, mutta aiheuttaa muille tuskaa. Välttelijä saattaa käyttää samaa strategiaa muissakin kuin ihmissuhdetilanteissa.
Tarve välttää epämiellyttävä tilanne on siis suurempi, kuin tarve viestiä suoraselkäisesti ja ajoissa sekä käydä yhdessä läpi suhteen päättymisen syyt.
”Muutaman kuukauden päästä kyselin asiasta. Sain vastauksen, että hän oli vähän tapaillut toistakin eikä tiennyt mitä haluaisi mun kanssa.”
On viitteitä myös siitä, että osa torjunnan ja huomiotta jäämisen kohteiksi joutuneista käyttää jatkossa itsekin kielteisempiä vuorovaikutuskeinoja 10. Joskus ghostaajan rehellinen selitys toiminnalleen on se, että hän on alkanut suojata itseään ghostaamalla esimerkiksi hylkätyksi tulemisen seurauksena.
Mitkä tekijät kiintymyssuhdetyylissä johtavat ghostaamiseen?
Tässä yhteydessä kiintymyssuhdetyyli voidaan määritellä toistuvaksi käyttäytymismalliksi, jolla ihminen on oppinut toimimaan läheisissä ihmissuhteissa. Kiintymystyyli on varhaisista ihmissuhteista lähtien muodostuva tapa olla ja toimia suhteessa läheisimpiin ihmisiin, kuten perheenjäseniin tai kumppaniin intiimisuhteessa.
Mirka Paavilainen toteaa, että välttelevä tyyppi on keskeinen, kun puhutaan ghostaamisesta ja antaa perusteellisen selvennyksen:
”Välttelevään kiintymystyyliin sisältyy vaikeus sietää tunnetason läheisyyttä parisuhteessa. Välttelevästi kiintyneen henkilön on usein vaikea luottaa muihin ihmisiin, ilmaista syvempiä tunteitaan tai asettua haavoittuvaksi läheisen ihmisen seurassa.
Välttelevällä tyylillä toimiva ihminen on usein varhaisissa ihmissuhteissaan oppinut, että omien syvimpien tarpeiden kanssa on syytä pärjätä yksin eikä tarvitsevuus ole hyväksyttävää tai turvallista. Tällöin uusissakin ihmissuhteissa olo voi tuntua hyvältä niin kauan, kun suhde ei etene syvällisempää tunnetason läheisyyttä edellyttävään suuntaan.
Mikäli uusi kumppani alkaa ilmaista voimakkaampaa kiintymystä, tarvitsevuutta tai toivetta tunnetason sitoutumisesta, välttelevästi kiintynyt voi kokea vuorovaikutuksen muutoksen liian ahdistavaksi ja tuntea tarvetta perääntyä ja suojautua läheisyydeltä.
Kiintymystyyliin kuuluva vetäytyminen on usein hyvin automatisoitunut reaktio, jonka syvempiä vaikuttimia henkilö itse ei välttämättä tunnista. Näin ollen hän ei edes itse ymmärrä, miksi kehittyvä suhde alkoi ahdistaa, jolloin oman reagoinnin selittäminen deittailukumppanille voi tuntua mahdottomalta. Deittailukumppanissa kun ei välttämättä sinänsä ole todellakaan mitään vikaa, mutta orastavalta läheisyydeltä on vain syytä suojautua.
Voi myös olla niin, että deittikumppani ei tutustumisen myötä tunnukaan sopivalta matchilta, mutta välttelevästi kiintyneen voi olla hyvin vaikea ilmaista tässäkään tapauksessa aitoa tarvettaan lopettaa orastava suhde, vaan tarpeen ilmaisu vältetään ghostaamalla.
Välttelevästi kiintynyt henkilö voi hämmennyksessään lähteä reagoimaan lopettamalla yhteydenpidon tykkänään, jolloin oma olo saattaa helpottua nopeasti potentiaalisesti liian läheisen ihmissuhteen uhan poistuessa. Tämän toimintatyylin toistuessa siitä voi tulla systemaattinen tapa, jolla mielensä liikkeitä ymmärtämätön henkilö ratkoo tilanteet, joissa deittailu alkaa herättää uhkaa liiallisen läheisyyden ja tarvitsevuuden astumisesta omaan elämään. Kun itse ei ymmärrä, mistä uhan tunne johtuu, sitä ei voi myöskään selittää toiselle, joten yhteydenpidon lopettaminen tuntuu helpommalta ratkaisulta kuin vastuun ottaminen tunteitaan avaamalla. Ahdistuksen nopea helpottuminen voi myös toimia palkintona, joka kannustaa toistamaan käytöstä jatkossakin, jos uhan tunne taas herää uusien deittikumppaneiden kanssa.”
Ennen vastapuolen kiintymyssuhteen diagnosoimista on hyvä muistaa, että suoraa viestintää välttelevän toimintamallin taustalla vaikuttaa useita erilaisia syitä, kuten tunnelukkoja, sosiaalisten taitojen puutteita tai yksinkertaisesti muuttunut viestintäkulttuuri. Osalla ghostaajista kiintymyssuhde on turvallinen ja etsimänsä löydettyään he ovat kykeneväisiä muodostamaan vakaan suhteen. Sen sijaan tapailun alkuvaiheessa moni on turtunut nopeaan feidaamiseen eikä mieleen välttämättä juolahda, miltä se voi vastapuolesta tuntua. Nopea penkitys tai väistöliike on pelin henki ja säästää kaikkien aikaa ja vaivaa, hän saattaa ajatella.
Ghostaajan havahtumista toimintansa seuraamuksiin ei edesauta se, että moni ghostattu välttää kertomasta suoraan, kuinka paljon yhtäkkinen katoaminen on sattunut ja aiheuttanut huolta. Tilanteessa, jossa ghostatulla ei ole enää mitään kontrollia tapahtumiin, voi hänestä tuntua tärkeältä suojata itseään edes piilottamalla tuskallinen tunnekokemuksensa.
Joissain tapauksissa välttelykäyttäytymistä selviytymiskeinonaan käyttävä ghostaaja ei tosin muuta toimintaansa, vaikka sen ikävistä seurauksista kerrottaisiin hänelle. Hän saattaa hävetä tai pelätä konfliktitilanteita niin paljon, että pakenee yhä syvemmälle kuoreensa ja välttely jatkuu.
Miten oma kiintymyssuhde voi vaikuttaa ghostatuksi tulemisen kokemukseen?
Mikä voisi suojella ghostauksen kohdetta? Miksi osa meistä antaa asian olla, kun taas toiset jatkavat suorastaan epätoivoisesti itsensä syyttämistä hylätyksi tulemisesta? Tai jopa yrityksiä saada ghostaaja takaisin.
Mirka Paavilainen avaa ilmiöitä:
”Turvallisesti kiintyneen tyypin voi olla helpompi tukeutua vahvaan perususkomukseensa, että yleensä ihmisiin kuitenkin voi luottaa, haavoittuvaksi asettuminen on sallittua ja hyödyllistä ja koettu pettymys on vain yksittäistapaus, minkä perusteella ei voi vetää laajempia johtopäätöksiä omista mahdollisuuksista parisuhteeseen. Turvallisesti kiintynyt osaa tilanteessa todennäköisemmin myös tukeutua pettymyksensä kanssa läheisiinsä.
Välttelevästi kiintyneelle ghostatuksi tuleminen voi taas merkitä jälleen yhtä osoitusta siitä, että itsensä avaaminen ja toiseen ihmiseen tukeutuminen ja kiintyminen ei ole järkevää ja elämää on hyvä jatkaa vain itseensä turvautuen.
Takertuvan tai ristiriitaisen kiintymystyylin omaavalle taas tyypillistä saattaa olla se, että ghostaaminen herättää hyvin voimakkaita yksinjäämisen, huonouden tai jopa epätoivon tunteita, joihin hän yrittää saada helpotusta jatkamalla ghostaajan tavoittelua.”
Jos siis huomaat toistelevasi, ettet olisi ketään tarvinnutkaan tai jahtaavasi edelleen tyyppiä, joka ei todennäköisesti ole joutunut sairaalaan tai uponnut suohon älypuhelin kädessään, voit hyötyä kiintymyssuhdetyylisi tutkimisesta. Ennen kaikkea itsemyötätunnosta. Kohtele itse itseäsi hyvin, vaikka toinen ei osannutkaan!
Torjutuksi tulemisen kokemukset uuvuttavat
Kun joku, josta välitämme jättää vastaamatta viestiin somessa tai deittisovelluksessa, useimmissa meistä aktivoituu torjutuksi tulemisen kipu. Toistuessaan kokemus on uuvuttava. Se lisää merkityksettömyyden kokemista ja kielteisiä tunteita 2,5,6. Se ettei itseä enää koe sosiaalisesti arvostetuksi, on yhteydessä sekä uupumuksen että masennuksen riskiin 7. Tilanne voi johtaa myös deittailu-uupumukseen, joka ei ole mikään muoti-ilmiö. Voimakkaasti torjutuksi tuleminen vähentää lisäksi sosiaalisen kontaktien hakemista muualta ja torjunnan aiheuttaman mielipahan kompensoimista 8. Tämä voi pitkällä aikavälillä voimistaa masennuksen ja mielipahan tunteita.
Aiempi torjutuksi tuleminen saattaa myös herkistää ghosting-kokemuksille. Toiset ihmiset ovat tosin luonnostaan herkempiä sosiaalisille signaaleille 9. Tällaisessa tilanteessa vertaistuki on erittäin tärkeää ja monia on auttanut se, että ilmiölle on nimi ja ghostaamista on alettu käsitellä mediassa.
”Kesken tuon katoamisviikon löysin ghostaus-termin mikä oli valtava helpotus! Luin kaikkea aiheesta englanniksi. Tajusin, etten ole lähellekään ainoa ja sain selitystä tuntemuksille, joissa ei tuntunut olevan järkeä.”
Deittailun etiketti 2.0
Virtuaalideittailu ja muutkin online-kommunikaation muodot ovat tulleet jäädäkseen. Mutta miten käyttää sosiaalista mediaa ja deittipalveluita siten, että jättää itselleen ja muille myönteisiä kokemuksia?
On tärkeää tunnistaa, että huomiotta jättäminen ja keskustelusta ”häviäminen” voivat olla vastapuolelle hyvin vahingollisia kokemuksia, kun ihmissuhde on jo muodostunut.
Ghostaamisella saattaa olla pitkäkestoisia vaikutuksia toisen elämään, vaikkei ghostaaja tätä tulisi ajatelleeksi.
Ihmissuhteen päättäminen tai tilanteen selittäminen toiselle antaa hänelle mahdollisuuden ymmärtää, mitä on tapahtunut ja miksi.
Toisen haluun lopettaa tapailu tai ihmissuhde tulee vastavuoroisesti pyrkiä suhtautumaan ymmärtäväisesti. Tilanne herättää toki tunnereaktioita, mutta niiden toistuva purkaminen suhteen päättämistä haluavaan ei rohkaise häntä toimimaan oikein. Jokaisen jaksamisella on rajat. Tämä korostuu erityisesti kuormittavassa elämäntilanteessa, jolloin voimat käydä raskaita keskusteluja voivat olla vähissä.
Myönteisen ja toista kunnioittavan toimintatavan noudattaminen puolin ja toisin rakentaa parempaa deittailu- ja viestintäkulttuuria. Hyvin kohdeltu kohtelee toisiakin hyvin, ja toimintamallit kehittyvät ajan saatossa.
Mitä voit tehdä, jos sinut on ghostattu?
Mirka Paavilainen kannustaa muistamaan, että ghostaajan oman mielen toiminta ja kyky olla läheisissä ihmissuhteissa voivat vaikuttaa hänen käytökseensä.
”Ghostaamisesta ei siis kannata tehdä sitä johtopäätöstä, että vika olisi ollut itsessä, sillä ghostaamisessa ei yleensä ole kyse ghostatun persoonasta tai muista henkilökohtaisista ominaisuuksista vaan ghostaajan omasta vaikeudesta muodostaa läheisiä suhteita tai vastuullisesti ilmaista sitä, että ei halua suhdetta edistää.”
Jos ihmissuhteen kohtalon selvitys on vielä kesken, Mirka suosittelee rohkeaa ja suoraa viestintää – silläkin riskillä, ettei vastausta kuulu.
”Radiohiljaisuus voi olla merkkinä siitä, että vastapuoli ei ehkä ylipäätään ole kykenevä rehellisyyteen ja avoimuuteen. Kiintymystyyliin pohjautuvat käyttäytymismallit eivät myöskään ole kovin nopeasti muuttuvia taipumuksia, vaikka niihin ajan kanssa voikin vaikuttaa. Selvästi ghostaavan tyypin kanssa ei ehkä kannata jäädä toivomaan nopeaa käyttäytymisen muutosta vaan tietoisesti suunnata huomio muuhun elämään, mikäli avoimempaa keskustelua ei lähde syntymään.”
Ghost haunting, tämäkin vielä
Valitettavasti usein juuri siinä vaiheessa, kun ghostattu on toipunut kärsimästään kivusta ja särystä ja siirtynyt elämässään eteenpäin, hän saattaa huomata kummituksen palanneen. Aluksi vähän varovaisessa olomuodossa. Tykkäyksiä somepostauksiin, tiivistä seuraamista, lopulta jopa yhteydenotto, joka viittaa ghostaajan jatkavan muina naisina tai miehinä siitä mihin jäätiin. Mitä ihmettä tästä pitäisi ajatella Mirka Paavilainen?
”Vetäytymisreaktion jälkeinen helpotus voi tuoda ajan mittaan ghostaajalle taas tunteen siitä, että hän on saanut riittävää etäisyyttä uhkaaviin läheisyyden tunteisiin ja palaa kontaktiin, kun ghostauksen kohteessa ei tosiaan välttämättä sinänsä hänen mielestään ollut mitään vikaa. Ghostaaja kokee sisäistä ristiriitaa siinä, että deittikumppani voi tuntua oikeinkin kiinnostavalta, kunhan suhde ei lähenny määräänsä enempää. Katkeileva yhteydenpito voi toimia suojana läheisyyden uhkaa vastaan, jos vastapuoli sen vain sallii.”
Haluatko sinä katkeilevaa kommunikaatiota vai jotain rauhoittavampaa? Oletko valmis päästämään irti vuorovaikutuksesta, joka ei toimi sinulle? Kohdistatko kallisarvoisen energiasi uusiin mahdollisuuksiin? Madonnan kappaleessa ”Power of goodbye” on hieno sanoma. Tämän myötä voimaa jokaiselle, siirtyä eteenpäin ja keskittyä ihmissuhteisiin, jotka antavat rauhaa eivätkä vie sitä.
Your heart is not open, so I must go The spell has been broken, I loved you so Freedom comes when you learn to let go Creation comes when you learn to say no
“Never make someone else the main character in your own story.” – J.M. Darhower, Ghosted
Tutkimusviitteitä
1. Eisenberger NI, Lieberman MD, Williams KD. Does rejection hurt? An fMRI study of social exclusion. Science (80- ) 2003; 302:290–2.
2. Gerber J, Wheeler L. On being rejected: A meta-analysis of experimental research on rejection. Perspect Psychol Sci 2009; 4:468–88.
3. Williams KD, Govan CL, Croker V, Tynan D, Cruickshank M, Lam A. Investigations into differences between social- and cyberostracism. Gr Dyn 2002; 6:65–77.
4. Filipkowski KB, Smyth JM. Plugged in but not connected: Individuals’ views of and responses to online and in-person ostracism. Comput Human Behav 2012; 28:1241–53.
5. Donate APG, Marques LM, Lapenta OM, Asthana MK, Amodio D, Boggio PS. Ostracism via virtual chat room – Effects on basic needs, anger and pain. PLoS One 2017; 12.
7. Thompson MJ, Carlson DS, Kacmar KM, Vogel RM. The Cost of Being Ignored: Emotional Exhaustion in the Work and Family Domains. J Appl Psychol 2019; 105.
8. Schaan VK, Schulz A, Bernstein M, Schächinger H, Vögele C. Effects of rejection intensity and rejection sensitivity on social approach behavior in women. PLoS One [Internet] 2020 [cited 2020 May 3]; 15:e0227799. Available from: https://dx.plos.org/10.1371/journal.pone.0227799
9. Covert JM, Stefanone MA. Does Rejection Still Hurt? Examining the Effects of Network Attention and Exposure to Online Social Exclusion. Soc Sci Comput Rev 2020; 38:170–86.
10. Kothgassner OD, Griesinger M, Kettner K, Wayan K, Völkl-Kernstock S, Hlavacs H, Beutl L, Felnhofer A. Real-life prosocial behavior decreases after being socially excluded by avatars, not agents. Comput Human Behav 2017; 70:261–9.
Tutkimuskoosteen kokosi Saara Nolvi
Mirka Paavilainen vinkkaa lisäksi tutkimuksesta liittyen kiintymyssuhdetyylien ja erostrategioiden kytkentöihin :
Tara J.Collins & Omri Gillath. Attachment, breakup strategies, and associated outcomes: The effects of security enhancement on the selection of breakup strategies. Journal of Research in Personality, Volume 46, Issue 2, April 2012, Pages 210-222.
Yhä useampi pienen lapsen äiti tai isä kertoo minulle tuntevansa suurinta syyllisyyttä siitä, ettei jaksa olla lapselleen riittävästi läsnä. Tällä ei tarkoiteta pelkästään liian vähäistä aikaa lapsen kanssa, vaan jotain mystisempää. Tietoista, intensiivistä läsnäoloa, jota peräänkuulutetaan nykyään kasvatusoppaissa ja hyvinvointiartikkeleissa. Syyllisyydentunteet voimistuvat entisestään, jos vanhempi uupuu eikä voimia riitä enää lainkaan leikkimiseen ja yhteiseen tekemiseen. Osa vanhemmista tosin panostaa vaikka pää kainalossa lastensa viihdyttämiseen sekä läsnäolon suorittamiseen uhraten prosessissa terveytensä.
Millainen toimintamalli sitten olisi paras lapsen kannalta, jos vanhempi ei jaksa keskittyä leikkeihin ja hänen voimansa ovat lopussa? Entä mitä rauhoittavaa lasten kehityksen asiantuntijat haluavat kertoa nykyvanhemmille läsnäolon voimasta? Päätin kirjoittaa tästä näkökulmasta tuoreen kannanoton, jonka olen muodostanut psykologina, traumapsykoterapeuttina ja äitinä. Otin asiantuntijahaastateltavaksi myös psykologikollegani Tuulin, joka työskentelee perheterapeuttina. Toivon, että tästä jutusta on sinulle iloa ja saat rauhaa parantaa koko perheesi stressinhallintaa.
Ennen oli aikaa ja oltiin aidosti läsnä, vai oltiinko?
Nykyajan ilmapiiri aiheuttaa vanhemmille riittämättömyydentunteita ja suorituspaineita, vaikka vapaa-aikaa on enemmän kuin koskaan. Lisäksi vanhemmat panostavat lastensa hyvinvointiin erittäin huolellisesti. Syntyy yleinen vaatimus olla yhä enemmän vain lasta varten, ”kun on sellaisen mennyt hankkimaan”. Ilmassa leijuu myös oletus, että hyvän vanhemman pitäisi ajatella aina ensimmäisenä jälkikasvuaan ja tinkiä joka käänteessä omista jutuistaan.
”Jos katsomme millaisessa maailmassa esimerkiksi omat isovanhempamme elivät, lapset olivat arjessa mukana eikä vanhemmilla ollut juurikaan aikaa leikkiä heidän kanssaan. Tämä ei vaurioittanut lapsia millään tavalla. ” – Tuuli, psykologi & perheterapeutti
Mikä voisi rauhoittaa syyllistyvää vanhempaa, jolla on vaikea elämäntilanne tai uupumus päällä?
”Se että olet kiinnostunut lapsestasi merkitsee enemmän, kuin se jaksatko leikkiä hänen kanssaan. Tärkeintä lapselle on olla vanhemman mielessä ja vanhemman rakastavan katseen alla.” -Tuuli
Pohdimme Tuulin kanssa konkreettisia keinoja, joilla väsynytkin vanhempi voisi toteuttaa (ei suorittaa) rentoa läsnäolemista voimiensa mukaan. Ehdotan selkeää aikarajaa, sillä kokemukseni mukaan se auttaa vapauttamaan vanhempia syyllisyydestä, jota epämääräiset suositukset ruokkivat vain lisää. Tässä muodostamamme helppo läsnäoloharjoitus, jota voit kokeilla omalla tyylilläsi:
Jätä älypuhelin hetkeksi toiseen huoneeseen tai lentotilaan.
Seuraa kiinnostuneena lapsesi leikkiä 10-15 minuutin ajan.
Sinun ei tarvitse osallistua leikkimällä itse. Näytä sen sijaan lapsellesi, että välität ja arvostat sitä mitä hän tekee.
Muista, että lapsen itse tuottama leikki on todella tärkeää ja hän haluaa esitellä sinulle hienoja aikaansaannoksiaan.
Kun vanhempi huolehtii hyvinvoinnistaan, hän huolehtii paremmin myös lapsestaan verrattuna tilanteeseen, jossa hän vetäisi itsensä äärirajoille. Kun lapset ovat mukana arkiaskareissa, he saavat erilaisten tilanteiden yhteydessä luonnostaan rakastavia katseita, kosketuksia ja läsnäolon hetkiä. Lapsen kanssa valmistetaan ruokaa, luetaan iltasatua tai jutellaan siirryttäessä paikasta toiseen.
Viihdyttäjän sijaan vanhemman tehtävä on toimia myös lapsen tunnesäätelyn kehittymisen tukena. Vanhempi sietää lapsen kiukkuja ja opettaa hänelle keinoja rauhoittua. Yhdessä voidaan hengitellä ikävän olon kanssa, miettiä jotain mistä tänään tuli hyvä mieli päiväkodissa ja tunnustella millainen silitys on itsestä mukavan tuntuista. Tässä on mindfulnessia ja läsnäoloa aivan tarpeeksi.
Onko lapselle hyötyä siitä, että hän leikkii itsekseen ja saa omaa aikaa?
Tuuli pohtii, että yhdessä tekeminen on lapselle tärkeää, mutta vaatimus yhteisleikistä ylikorostuu, kun siihen on nykyään niin paljon mahdollisuuksia ainakin teoriassa. Vanhempi on viisas keksiessään lapselle tekemistä, jonka avulla hän saa itse aikaa hoitaa pakolliset työt pois alta ja ladata akkujaan jaksaakseen taas paremmin. Kun lapsi leikkii itse ja keksii keinoja viihtyä, se kehittää hänen luovuuttaan ja kykyään sietää tylsyyttä.
Vanhemmuus on vuosien saatossa pitkä, vaativa pesti, vaikka vanhempi ei missään vaiheessa uupuisi. Sellaista vanhempaa ei ole, joka jaksaisi olla päivästä toiseen koko ajan intensiivisesti läsnä. Omaa latautumista tarvitsee perheessä jokainen, myös lapsi. Tuuli kannustaakin olemaan rohkeasti vanhempi, joka pyytää vaikka ulkopuolista apua, jotta saa hengähdyshetkiä itselleen.
Kun Tuuli pohtii lapselle turvallista ja rakastavaa ympäristöä, tulee hänelle mieleen pirtin nurkassa istuskeleva vanha isoäiti, joka ei pysty enää osallistumaan fyysisesti leikkeihin, mutta katselee ihaillen ja iloiten kaikkea mitä lapsenlapsi tekee ja sanoo. Ydinperhekeskeiset vaateet saavat helposti unohtamaan, ettei vanhemman tarvitse yksin riittää kaikkeen, vaan on lajinomaista tarjota lapselle arvokkaita ylisukupolvisia kokemuksia.
Päteekö läsnäolovaatimuksiinkin kohtuus sen sijaan, että aina voisi olla enemmän läsnä eikä mikään koskaan riitä?
Yhteiset hetket eivät tarkoita jatkuvaa erittäin tiivistä läsnäoloa. Lapsen kannalta olennaisempaa on kodin lämmin tunnelma sekä nähdyksi ja kuulluksi tuleminen. Päivässä on hetkiä, jolloin tietokoneen ruutua katsotaan lasta pidempään ja todetaan, että nyt on maksettava nämä laskut. Päivässä on myös hetkiä, jolloin lasta pidetään sylissä, katsotaan rakastavasti ja kaikki muu jää hetkeksi taustalle. Tuuli kuitenkin tarkentaa: ”Tällaistenkaan hetkien ei tarvitse olla mitään kymmenien minuuttien maratoneja tai jotain ihmeellistä. Riittää, kun pieniä hetkiä tulee arjessa säännöllisesti.”
Äidit ja isät, te enemmän kuin riitätte ja saatte etsiä parhaat keinot rakentaa turvallista, rakastavaa ja rentoa vanhemmuuttanne. Ette ole yksin näiden ilmiöiden kanssa ja avun pyytäminen ajoissa on aina sitä todellista vahvuutta.
Jos tästä kirjoituksesta oli sinulle iloa, jaa se myös muille vanhemmille ja muista että rennosti riittävä on se juttu.
Koronaan liittyvä uutisointi aiheuttaa monelle ahdistusoireita ja voimakkaita stressireaktioita. Jotta viruksen leviämistä saadaan hidastettua ja terveydenhuollon resurssit turvattua, on tärkeää säästää voimat olennaisiin käytännön toimiin. Tässä psykologin ja keho-orientoituneen psykoterapeutin neuvot, kuinka suojella omaa jaksamista poikkeustilanteessa.
Arvioi kuinka huolissasi olet asteikolla 1-10? Miten saisit numeron pienenemään toiminnallasi ja ajatuksillasi?
Voit valita myös 20 sekunnin saippuakäsipesun taustalle hyvän laulunpätkän tai rauhoittavan lauseen, kuten osan meditaatiosta: ”Olen niin terve ja onnellinen, kuin mahdollista. Olen turvassa…” jne.
Jos sinulla on etuoikeus jäädä etätöihin, arvosta sitä. Mieti voitko perua lisää ei-elintärkeitä menojasi säästääksesi terveydenhuollon resursseja ja jonkun hengen. Riskiryhmiin kuuluu kaiken ikäisiä vauvoista vaareihin ja erittäin monella tuttavapiirissäsi on jokin perussairaus. Voit suojella heitä viisaasti. Muista samalla, että jokaisella on omanlaisensa tilanne ja joiltakin yrittäjiltä lähtee toimeentulo alta peruutusten takia.
Toivon että ohjeistani on sinulle apua. Jaa tätä halutessasi muillekin.
Lämmöllä Hanna Markuksela, psykologi & keho-orientoitunut psykoterapeutti
Erityisherkkyys-sarjan ensimmäisessä osassa selvensimme erityisherkkyyden käsitettä tutkijatohtori Saara Nolvin kanssa. Voit lukea tuoretta tietoa sisältävän haastattelun tästä.
Vaikka erityisherkkyyden tieteellinen tutkimus on alkutekijöissään, on herkkyyden aiheuttaman kuormituksen työstämiseen tarjolla hyviä keinoja. Herkän ihmisen on viisasta rakentaa niistä itselleen toimiva kokonaisuus. Prosessissa voidaan yhdistää sekä tehokkaita näyttöön perustuvia menetelmiä, että omia arkisia itsesäätelykeinoja. Tarvittaessa tukea kannattaa hakea myös asiaan perehtyneeltä ammattilaiselta.
Kokeile seuraavia ideoita yksi kerrallaan. Anna itsellesi aikaa löytää elämäntilanteeseesi sopiva kokonaisuus.
Löydä arkiset säätelykeinot
Hyödynnä arjessasi terveellisiä keinoja, joiden huomaat tasaavan hermostosi ylivirittymistä. Näitä ovat mm. teknologian ja muiden ärsykkeiden tauottaminen, hiljaisuus (tarvittaessa vastamelukuulokkeiden avulla), käsillä tekeminen puutarhanhoidon tai vaikka käsitöiden muodossa, rauhoittava taustamusiikki, lemmikin hoitaminen, yksinolo, kirjan lukeminen tai äänikirjan kuunteleminen. Erityisen tärkeää on turvallisten läheisten läsnäolo.
2. Tunnista herkistävät taustatekijät
Kartoita onko elämässäsi meneillään kuormitustekijöitä, jotka voimistavat herkkyyttäsi. Näitä voivat olla univaje tai unihäiriö, työuupumus ja elämänmuutokset.
3. Vakauta vuorokausirytmi ja elämäntavat
Huolehdi säännöllisestä rytmistä ateroiden, taukojen, liikunnan ja unen osalta. Tutki kofeiinin vaikutuksia hermostoosi. Osalle jo yksi kuppi kahvia on liikaa varsinkin stressijakson aikana. Toiset taas voivat juoda kahvia iltapäivään asti ilman uniongelmia. Voit kokeilla kahvia ja mustaa teetä kofeiinittomina versioina.
4. Erota erityisherkkyys trauman tai sairauden oireista
Huomioi, että traumatisoitumisen, somaattisen sairauden tai neuropsykiatrisen sairauden oirekuva saattaa sekoittua erityisherkkyyteen. Kyseessä on kuitenkin eri ilmiö. Jos herkkyysoireiden taustalla on tällaisia syitä, avun hakemista ei kannata lykätä kokeilemalla self-help-kikkoja, jotka eivät korjaa syvemmällä vaikuttavia tekijöitä.
5. Harjoittele tietoista läsnäoloa
Jollekin voivat toimia mindfulness-harjoitukset, toiselle rauhalliset metsäkävelyt. Myös meditaatioiden vaikutuksissa on eroja ja juuri itselle toimiva harjoitus voi olla mikä vain perinteisestä istumameditaatiosta pariin astangajoogan aamutervehdykseen. Paras harjoitus on se, joka tulee tehtyä säännöllisesti.
6. Hyödynnä kehollisia tekniikoita
Kokeilemisen arvoisia ovat esimerkiksi erilaiset vagushermoa aktivoivat hengitykset, mind body bridging -tekniikka, perhoshalaus, tärinä sekä erilaiset sensomotoriset tekniikat, joita sinulle voi opettaa keho-orientoitunut psykoterapeutti. Paras teho kehollisista rentoutuskeinoista tulee aluksi ammattilaisen ohjaamana. Sen jälkeen myös itsenäisesti treenaamalla. On normaalia, että harjoittelu tuntuu alkuun haastavalta yksin tehtynä ja tarvitaan paljon toistoa.
Siinä missä erityisherkät ovat herkkiä ympäristön ärsykkeille, saattavat he olla tavallista herkempiä myös mieltä hoitavien tekniikoiden myönteisille vaikutuksille.
Tietoisesta läsnäolosta ja mindfulnessista on melko vakaata näyttöä hyvinvoinnin tukemisessa. Itsensä aistiherkäksi, introvertiksi tai kuormittuvaksi kokevalle niistä on todennäköisesti erityisen paljon hyötyä, koska kaikenlainen kiire ja häly kuormittavat heitä enemmän. Tietoisuusharjoitukset auttavat juuri näissä tilanteissa rauhoittumaan.
SAARA NOLVI
Erityisherkkyyden käsitteen suurin hyöty on itsensä ymmärtämisen ja itsemyötätunnon lisäämisen välineenä. Saara muistuttaa kuitenkin, ettei yhden piirteen kannata antaa rajoittaa liikaa omia tekemisiä. Erityisherkkyydellä ei myöskään voi perustella esimerkiksi epävakaata käytöstä.
Sanoisin, että jos esimerkiksi ihmissuhteissa ilmenee jatkuvia vakavia ristiriitoja tai arjessa on suuria toimintakyvyn haasteita, kyse on aina jostakin muusta kuin persoonallisuuspiirteistä. Silloin olisi hyvä hakeutua ammattilaisen vastaanotolle, joka voi arvioida muita mahdollisia tilanteeseen vaikuttavia tekijöitä.”
SAARA NOLVI
Yllä listatuista tekniikoista tulee vielä erikseen kirjoituksia tähän blogiin.
Hyvällä kuulolla varustettu vainukoira aistii meluisassa yökerhossa tarkasti ärsykkeitä, jotka ovat sille liian voimakkaita ja joita on liian paljon. Se haluaisi päästä hiljaisuuteen ja raittiiseen ilmaan.
Silti se yrittää uskollisesti sinnitellä paikassa, johon se on määrätty vahdiksi. Päästyään hiljaiseen metsään koira alkaa rauhoittua. Se kuulee ja haistaa sopivasti. Kaiken sen, mikä jäisi muilta helposti huomaamatta. Se tekee havaintoja, jotka pelastavat tarvittaessa jonkun hengen. Havupuiden keskellä se on omassa elementissään.
Koirat ovat tarkkavaistoisia ja luonnostaan erityisherkkiä, kuten monet meistä ihmisistäkin. Ominaisuuksistamme on paljon hyötyä, mutta niiden kylkiäisenä tulee taipumus ylivirittyä ympäristön ärsykkeiden tulvasta, joten itsesäätelyn taitoa on treenattava pitkään. Yleensä koko elämän ajan. Vaihtuvat tilanteet ja muuttuva keho asettavat matkan varrella omanlaisensa haasteet hermoston palautumiselle.
Päätin tarjota apua herkkyyden tuomiin haasteisiin tarkastelemalla erityisherkkyyden käsitettä tavallista perusteellisemmin psykologikollegani Saara Nolvin kanssa. Saara on Turun yliopiston tutkijatohtori, jolla on laaja tietämys yksilöiden temperamenttieroista sekä näiden yhteydestä stressiherkkyyteen. Työkokemuksensa ja tutkijan pätevyyden ansiosta hän osaa käsitellä erityisherkkyyttä avarakatseisesti sekä samalla kriittisesti. Saara toteaakin, että erityisherkkyyttä koskeva tutkimustyö on täysin kesken, mutta olemme yhtä mieltä siitä, että oikein käytettynä ja ammattilaisen tuella konseptista voi saada paljon irti.
Mitä erityisherkkyydestä jo tiedetään?
Erityisherkkyys eli HSP (highly sensitive person) ei ole vakiintunut viralliseksi termiksi psykologien tai tutkijoiden ammattikäyttöön, mutta käsitettä tutkitaan jatkuvasti. Saara tarkentaa tutkimussektorin terminologiaa seuraavasti:
“HSP on käsitteen ”herkkyys ympäristölle” (environmental sensitivity) alla ja sen tieteellinen nimitys on ”aistitiedon prosessoinnin herkkyys” (sensory processing sensitivity).”
Erityisherkkyyteen erikoistuneiden tutkijoiden uudessa katsauksessa tuodaan esille, että aistitiedon prosessoinnin herkkyys (SPS) on käsitteellistettävissä mahdollisesti omaksi temperamenttipiirteekseen. Tälle piirteelle on ominaista:
Informaation prosessoimisen syvällisyys
Kohonnut tunnepitoinen reagoivuus ja empatia
Suurempi tietoisuus ympäristön yksityiskohdista
Taipumus ylivirittyä helposti
Erityisherkkä havainnoi tarkasti sekä ympäröivää että sisäistä maailmaansa. Hänen aistinsa toimivat täysin normaalisti, mutta aivot prosessoivat aistien tuottamaa informaatiota poikkeuksellisen syvällisesti. Esimerkiksi vaatteiden materiaali, äänimaisema, kirkkaat valot tai vahvat tuoksut voivat helposti häiritä, vaikka niihin ei liittyisi varsinaista aistiyliherkkyyttä. Erityisherkän hermosto saattaa myös reagoida voimakkaasti vaikkapa sykkeen kohoamisella tilanteissa, jotka eivät muilla ylitä kuormituskynnystä.
Ympäristön ärsykkeiden rekisteröiminen ja prosessoiminen on siis heikkouden sijaan ominaisuus, jossa on yksilöllisiä aste-eroja. Lisäksi sen ilmenemiseen vaikuttaa kulloinkin vallitseva kokonaiskuormitus. Ärsyketulvan keskellä valmiiksi stressaantunut erityisherkkä voi uupua ja saada voimakkaita fyysisiä oireita. Palauduttuaan kunnolla ja säädeltyään ympäristön ärsykkeiden kokonaisuutta optimaaliseksi, erityisherkän olo voi olla energinen ja hyvinvoiva.
Ympäristöllä on siis erityisherkälle erityisen suuri merkitys. Uudemman tutkimuksen perusteella voimakkaan ympäristöherkkyyden omaavat lapset kehittyvät kukoistamaan ja pärjäämään jopa poikkeuksellisen hyvin, jos he saavat kasvaa suotuisassa ympäristössä. Sen sijaan stressaavat ja epäsuotuisat lapsuuden kasvuolosuhteet ovat näille yksilöille tavallista suurempi riski ja altistavat mielenterveyden ongelmille siinä missä jotkut lapset kehittyvät samoissa olosuhteissa ilman kehityksen vaurioita.
Mitä popularisoidusta erityisherkkyyden käsitteestä pitäisi oikein ajatella?
Vaikka herkkyys on jatkumo, antavat monet erityisherkkyystestit ja -kirjat siitä helposti virheellisen kuvan ominaisuutena, jota yksilöllä joko on tai ei ole lainkaan. Saara tuo esille, että tutkimusten mukaan herkkyys ympäristölle on pikemminkin piirrejatkumo, jossa ihminen sijoittuu johonkin janan ääripäiden välille. Eli herkkyyden aste voi olla matala, keskimääräinen tai korkea. Suurimmalla osalla ihmisiä herkkyys on keskimääräistä, ja ääripäihin sijoittuminen on harvinaisempaa. Lisäksi kyseessä on vain yksi persoonallisuuden osa-alue, ei koko persoonaa määrittelevä asia.
“Näiden popularisoitujen persoonallisuuskyselyjen haasteina on juuri se yksiulotteisuus: ’herkkä/ei-herkkä’, vaikka suurin osa piirteistä on jatkuvia luonteeltaan.
Toinen ongelma on se, että niputetaan yhteen piirteitä, jotka eivät kulje läheskään aina käsi kädessä. Eli jos on empaattinen tai herkkä kuormittumaan, mutta ekstrovertti ja elämyshakuinen, ei välttämättä saa tästä kyselystä niin paljon irti. Tai jos on introvertti ja viihtyy omissa oloissaan, mutta ei ole niin herkkä toisten tunteille, on sama ongelma.”
saara nolvi
Saara toteaa, ettei nykytutkimus ole vielä päässyt varmuudella selvyyteen siitä, onko ympäristöherkkyys oma piirteensä vai sittenkin piirteiden kokonaisuus eli niin sanottu temperamenttiprofiili, joka herkistää ympäristölle.
“Temperamenttipiirteisiin kuuluu esimerkiksi tunne-elämän positiivinen ja negatiivinen reagoivuus (aikuisilla ekstroversio ja neuroottisuus) ja tahdonalainen itsesäätely. Erään uuden tutkimusartikkelin perusteella erityisherkkyys näyttää olevan yhdistelmä voimakasta positiivista ja negatiivista reagoivuutta ja toisaalta itsesäätelyyn liittyvää voimakasta tunnollisuutta ja pitkäkestoista tarkkaavuutta. Tuleva tutkimus näyttää, liittyykö erityisherkkyyteen jokin ihan oma hermostollinen mekanisminsa verrattuna näihin perinteisiin temperamentti- ja persoonallisuuspiirteisiin.Tämä lienee se suurin kysymys tällä hetkellä: onko erityisherkkyys ”erityistä” vai jotakin, jota on jo aiemmin mitattu.”
Erityisherkkyys on siis vielä hyvin epäselvä käsite eikä erityisherkkyystesteihin kannata liikaa tukeutua. Moni herkkyytensä kanssa tasapainoileva kaipaisi kuitenkin jotain kättä pidempää itsensä ymmärtämisen tueksi. Mitkä testit ovat luotettavia?
”HSP-kysely voi olla ihan hyvä apu, mutta kaipaisi jonkinlaista opastusta tuekseen, jotta tulkinnat olisivat oikeita. Asiaa hankaloittaa lisäksi se, että monesti näitä piirteitä löytävät itsestään myös traumatisoituneet tai hyvin kuormittuneet ja uupuneet ihmiset. Heillä piirteiden kokonaiskuvaan ei siis liity vain persoonallisuus, vaan muita esimerksiki ympäristön aiheuttamia asioita, joihin voisi vaikuttaa paljonkin hoidolla. Esimerkiksi jos näillä ihmisillä reagoivuus sosiaalisiin tilanteisiin on trauman myötä voimistunut, hermoston sietokykyä voisi heillä hoitaa esimerkiksi psykoterapian avulla..”
Moni ammattilainen tai muutoin ilmiötä seurannut onkin huolestunut tilanteista, joissa traumaperäinen oireilu tai esimerkiksi työperäinen ylikuormitus sekoitetaan erityisherkkyyteen ja ongelmien taustatekijät jäävät hoitamatta.
Pahimmillaan erityisherkäksi itsensä diagnosoinut nilkuttaa vuodesta toiseen oireidensa kanssa eteenpäin, vaikka niihin olisi saatavissa muutakin apua, kuin haastavilta tuntuvien tilanteiden vältteleminen. Tämä antaa aihetta tutkia yhä tarkemmin herkkyyden syitä ja seurauksia. Ennen kaikkea huomiota tulisi kiinnittää siihen, miten herkkä ihminen voisi elää mahdollisimman täysipainoista elämää ja huolehtia toimivilla keinoilla kuormittumisen ja palautumisen tasapainosta.
“Testeissä ei ole varsinaisesti vikaa, mutta suurin vika on siinä miten niitä käytetään. Eli kaikkien testien osalta kaipaisin varovaisuutta tulkintaan. Mutta, jos itseymmärryksen välineeksi kuitenkin kaipaa kättä pidempää, HSP-testin rinnalla kannattaisi omaa persoonallisuutta hahmottaa myös perinteisemmillä, tällä hetkellä vakaammalla pohjalla olevilla persoonallisuustesteillä.”
Testin avulla saa osviittaa myös siihen onko enemmän introvertti vai ekstrovertti, mihin erityisherkkyystesti taas ei ota kantaa. On hyvä huomioida, että introverttiyteen liitetään usein myös herkkyys ympäristölle, vaikka kaikki introvertit eivät ole herkkiä ympäristölle, eivätkä kaikki erityisherkät ole introverttejä. Toisin sanoen osa erityisherkkyystestistä maksimipisteet saavista ovatkin erityisherkän lisäksi ekstroverttejä tai ambiverttejä eli intro- ja ekstrovertin välimuotoja.
Jos ympäristön ärsykkeille herkkä ihminen saa rauhaa ja itsemyötätuntoa erityisherkkyyden käsitteestä, oppii vakauttamaan hermostonsa reaktioita ja säätelemään kuormitustasoaan, ollaan jo pitkällä. Lisäksi erityisherkkyydeksi luokitelluista ominaisuuksista on usein paljon hyötyä esimerkiksi ihmisten välisen vuorovaikutuksen nyanssien hahmottamista tai luovuutta vaativissa tehtävissä. Jotta nämä piirteet eivät aiheuta ylikuormittumista, on herkän ihmisen tärkeää oppia säätelemään vastaanottamansa aisti-informaation määrää ja laatua. Prosessissa paras apu on usein asiaan perehtynyt laillistettu psykologi tai psykoterapeutti.
Erityisherkkyydeksi nimitetyn kokemuksen taustalla on siis todellinen ilmiö, jonka mittaaminen ei ole vielä selkeää. Tästä huolimatta herkän ihmisen on mahdollista etsiä itselleen sopiva “self-help-kokonaisuus”. Tässä voidaan yhdistää sekä tehokkaita näyttöön perustuvia menetelmiä, että omia havaintoja siitä mikä helpottaa oloa. Näistä keinoista tulee oma pakettinsa seuraavaan herkkyyttä käsittelevään kirjoitukseen.
Hanna Markuksela on psykologi, traumapsykoterapeutti, ravintovalmentaja ja hyvinvointialan yrittäjä.
Haastateltavana ollut Saara Nolvi on psykologi ja Turun yliopiston tutkijatohtori.
Aloita säännöllinen meditoiminen nyt, niin saat aivosi kovaan kuntoon kuukausien kuluessa. Seuraavalla pikaoppaalla pääset kätevästi alkuun haastavan, mutta palkitsevan istumameditaation kanssa.
Toimin työhyvinvoinnin sektorilla luennoijana ja yksityispuolella sekä valmentajana että psykoterapeuttina. Kaikissa työtehtävissäni hyödynnän harjoituksia, jotka parantavat kykyä olla omien tunteiden ja ajatusten kanssa rauhassa läsnä. Ilman, että mitään tarvitsee yrittää turruttaa haitallisilla tavoilla. Jos tämä taito olla sinut oman mielen kanssa opetettaisiin jokaiselle jo lapsena, maailma olisi täysin toisenlainen. Parempi paikka meille kaikille. Kannustankin olemaan se muutos, jonka haluaisit nähdä ja aloittamaan harjoittelun tämän ohjeistuksen avulla. Joidenkin meistä on tosin tärkeää harkita olisiko harjoittelu viisainta aloittaa turvallisesti ohjattuna. Tästä lisää tuonnempana. Ensin kuitenkin tiivistettynä se, mitä kannattaa huomioida meditaatiosession toteuttamisessa.
Varaa meditaatioon 5-20 minuuttia
Laita kännykkä äänettömälle ja säädä hälytys sopivaan aikaan. Mikäli keskittymiskykysi on brakannut, varaa meditaatiosessioon aluksi vain 5 minuuttia. Silloin tuo viisikin minuuttia on pitkä aika. Jos keskittymisstaminasi on kovempi, varaa harjoitukseen jopa 15-20 minuuttia. Tärkeintä on, että haastavuusaste pysyy siedettävänä, jotta jaksat säilyttää meditaation jokapäiväisessä ohjelmassasi. Vain säännöllinen harjoittelu tuo tuloksia.
Hae hyvä istuma-asento
Istu sopivan jämäkän tyynyn päälle risti-istuntaan, niin saat lantion parempaan asentoon ja hengitys kulkee luonnollisesti. Jos lootusasento ei millään toimi, istu polvillasi tai tuolilla. Tärkeintä on keskittyminen, joten hyvä ergonomia on olennaista.
Laske kämmenet polvillesi. Vaihtoehtoisesti käännä kämmenet ylöspäin ja liitä peukalo ja etusormi yhteen. Anna käsien levätä tässä perinteisessä ”viisauden sinetissä”. Meditaatiossa ei jaeta tyylipisteitä eli asento on vapaa, kunhan et nukahda.
Anna hengityksen hengittää
Anna hengityksesi kulkea omaan tahtiinsa, oli tuo tahti mitä hyvänsä. Jos olet hermostunut, voit alussa hengittää jonkin aikaa sisään laskien kolmeen ja ulos laskien kuuteen. Rullaa tätä 3:6-rytmiä omassa rytmissäsi, kunnes vireystilasi on rauhoittunut. Anna sitten hengityksen siirtyä luonnolliseen kulkuunsa.
Säilytä fokus
Keskity vain olemaan eli hiljenny. Fokusoi johonkin kiintopisteeseen. Seuraavista keinoista voi olla apua, valitse näistä yksi:
a. Sulje silmät ja seuraa hengitystäsi tai palleasi liikettä, koko meditaation ajan.
b. Ota katseelle kiintopiste ja kun ajatus lähtee harhailemaan (eli ihan koko ajan), kohdista katseesi yhä uudelleen takaisin samaan kiintopisteeseen. Voit katsoa kynttilän liekkiä tai vaikka yksinkertaista kuviota paperilla.
c. Pidä silmäsi puoliavoimina ja suuntaa katse vähän alaviistoon.
Anna meditaation aikana ajatustesi vain tulla ja mennä menojaan. Trafiikki pään sisällä on melkoinen, se kuuluu asiaan. Älä tuomitse ja arvota ajatuksiasi tai harjoituksen laatua. Älä tartu mihinkään. Meditaatiossa ei tarvitse yrittää mitään, vaan enemmin olla sellaisena, kuin kulloinkin satut olemaan. Katso kuinka pitkään maltat olla paikallasi. Aluksi se viisikin minuuttia voi olla kova suoritus ja myöhemmin 20 minuuttia alkaa sujua hyvin. Ajan kanssa kuntosi kasvaa ja kohta huomaat jaksavasi istua uuden harrastuksen parissa halutessasi jopa puoli tuntia.
Meditoimisen hyötyjen lista on loputon. Säännöllinen meditaatiohetki kehittää tutkimusten mukaan muun muassa aivojen otsalohkon kuorikerrosta paksummaksi. Tätä kautta meditoiminen auttaa keskittymään yhä paremmin yhteen asiaan kerrallaan. Lisäksi muutokset saavat suhtautumaan tyynemmin oman mielen toimintaan sekä ulkomaailmaan. Tämän prosessin myötä myös itse meditoiminen helpottuu. Meditaation voi kokea sellaisena, kuin se kulloinkin on eli kaikkea ahdistavan kaaoksen ja rauhoittavan tyyneyden välillä.
Disclaimer: Meditoiminen ei välttämättä heti rauhoita ja rentouta, vaan se alkaa puhdistaa alitajuntaa hyvin voimallisesti. Tämä on osalle ihmisistä todella rankka kokemus. Pintaan voi nousta vihaa, surua, ahdistusta ja jopa syviä traumoja. Ajan saatossa meditoiminen lisää itsemyötätuntoa ja kykyä olla rauhassa kaikkien tunteiden ja ajatusten kanssa. Traumapuolen ammattilaisena en kuitenkaan voi suositella prosessin läpikäymistä ilman varotoimenpiteitä. Lisäksi, jos jokin asia nousee meditoimisen seurauksena toistuvasti pintaan, voi olla hyvä prosessoida tämä loppuun asti ammattilaisen kanssa.
Muille antaisin ohjeeksi sen, ettei mihinkään tarvitse tarttua, vaan meditaatiossa tärkeintä on juuri irti päästäminen. Mieli hoitaa itse itseään meditoimisen aikana ja pitkällä aikavälillä tulet näkemään myönteisiä muutoksia. Toteankin tähän loppuun, ettei mikään korvaa meditaatiota. Ei varsinkaan keskittymisen haasteista kärsivälle tietotyöläiselle. Onnea ja sitkeyttä meditaatiomatkallesi!
Pieni hiljentymishetki Etelä-Amerikan kiertueellani.
Kahlaan läpi suosittuja uniopuksia, jotta tiedän mitä voin suositella luennoillani ja mitä kaikkea on tarjolla. Tarjolla on sirkus.
Bestsellereiden kirjoittajat kehottavat ihmisiä joko nukkumaan enemmän tai sitten vähemmän. Toiset heräävät aamuviideltä suorittamaan wannabe-menestyjän lifestyleä ja vannovat muutaman tunnin yöunen nimeen. Toiset saarnaavat, että pitää pystyä nukkumaan häiriöttömästi kahdeksan tuntia joka ikinen yö. Suurin osa epäselvistä uniongelmista johtuu heidän mielestään ihan vain fyysistä syistä, joilla ei ole mitään tekemistä psyyken kanssa. Kaikki mysteerit voidaan ratkaista satojen eurojen unilaboratoriotutkimuksilla.
Edellä mainitut teokset eivät mene jatkoon ellen ole varma siitä, että lukija osaa kuoria kermat päältä ja sivuuttaa epäterveelliset ja sensaatiohakuiset ohjeet. Innostavia vinkkejä ja menestystarinoita voi aina lukea ja niiden sanomaa soveltaa.
Soveltamisella on silti rajansa, psykologiset ja fysiologiset. Peruslainalaisuuksia ei kukaan meistä voi sivuuttaa, vaikka olisi mielestään täysin ainutlaatuinen Übermensch. Aivot tarvitsevat täydet yöunet, sillä muuten niiden terveydelle elintärkeä pesuohjelma keskeytyy. Tämä voi pahimmillaan johtaa muistisairauksiin liittyvien amyloidiplakkien kertymiseen. Se mikä tuntuu hyvältä maanisessa vaiheessa ei siis välttämättä toimi enää siinä kohtaa, kun univajeeseen turrutettu keho romahtaa.
Jos kuitenkin heräät ihan vapaaehtoisesti innoissasi aamuyöllä, saatat olla kroonisessa ylivireystilassa, jota kannattaa alkaa purkaa ajoissa. Luulet ehkä kuuluvasi pieneen eliittiin, joka selviää muutaman tunnin yöunilla. Tarkemmin kyseistä vähemmistöä tutkittaessa on kuitenkin huomattu, etteivät hekään yleensä pysy hereillä, kun valoja hämärretään ja stimulantit sekä kiireisenä pitävät ärsykkeet poistetaan. Moni vähäuninen superihminen onkin vain siinä mielessä poikkeava, ettei hän hahmota kunnolla kehonsa tarpeita. Hän pitää itsensä väkisin hyperaktiivisena teveytensä kustannuksella. Rentoutustekniikoiden oppimisesta, vakauttavasta vuorokausirytmistä ja keskittymiskyvyn hiomisesta on tällöin suuresti apua. Näillä keinoilla voidaan turvata myös terveempi ikääntyminen.
Mitä taas tulee unenhuoltoon kylmän laskelmoituna fyysisenä projektina, jossa keskitytään vain mittauksiin ja kalkuloituun uniohjelmaan, ei sekään usein onnistu ihan niin yksioikoisesti. Jos pahimmillaan jo lapsuudesta asti kehoon pakattuja traumoja tai työkuorman aiheuttamaa palautumisvelkaa ei hoideta, nämä jännitystilat etsivät uniongelmien lisäksi muitakin keinoja viestittää olemassaolostaan. Tämä viestintä tapahtuu usein fyysisisten signaalien kautta. Ne kun ovat ainoa mitä psyykensä viestejä turruttamaan oppinut ihminen enää kuuntelee. Jos keho osaisi puhua, se yleensä pyytäisi ihmistä antamaan vihdoin itselleen armoa ja hiljentämään tahtia.
Kysyttäessä oletko ollut viime aikoina kuormittunut, moni vastaa, että on ollut ihan rentoutunut eikä minkäänlaisia stressinaiheita ole ilmennyt. Kroppa vain oireilee eikä apua meinaa löytyä millään. Tarkasteltaessa vireystilaa, ruokahalunsäätelyä ja hermoston palautumista luotettavilla mittareilla, huomataan usein, ettei moni kroonisesti ylikuormittunut erota enää mitä todellinen rentoutuminen ja palautuminen ovat. Tai miltä ne edes teoriassa voisivat tuntua. Yhteys kehoon on niin pahasti poikki. Lisäksi vaativuuden tai uhrautuvuuden piirteet saattavat olla sen verran olennainen pohja koko identiteetille, ettei toisenlaista rauhallisempaa, lempeämpää tapaa elää vielä tiedetä. Ainakaan ennen, kuin tämä toisenlainen eläminen ja oleminen hahmotetaan pitkän prosessin kautta – perusteellisesti, kehollisesti ja henkisesti harjoittelemalla.
Omat suositukseni pitkän työkokemukseni ja kaikkien mahdollisten kirjojen fuusiona ovat paluuta perusasioihin. Näistä ei taida tulla bestselleriä, mutta jos haluat olla oman elämäsi menestyjä, niin…
Rakenna hyvää unta jo päivän aikana rauhoittamalla tahtia, pitämällä taukoja sekä syömällä säännöllisesti.
Pura raskaassa elämäntilanteessa mieltäsi ystävien ja tarvittaessa ammattilaisen kanssa. Jos huolet katkovat unesi, on huolihetki-harjoitus tutkitustikin hyvä apu, kun sitä käyttää säännöllisesti.
Varaa tunti illasta rauhoittumiseen unta varten, jotta hermostosi vireystaso laskee riittävästi eikä tämä alasajoprosessi ala vasta sängyssä.
Varaa kahdeksan ja puoli tuntia sängyssä loikoiluun, sillä nukahtamiseen hupenee usein jo se puoli tuntia, joten näin saat tarvittavat kahdeksan tunnin unet täyteen.
Säännöllisen uni-valverytmin ylläpitäminen on helpon nukahtamisen perusta, mutta jos rytmisi on sekaisin juhlien tai reissaamisen takia, voit ajastaa kehoasi nopeasti uudelleen. Tämä tapahtuu pimennysverhojen ja melatoniinin avulla. Monelle toimii paremmin suihkemainen melatoniini kuin tabletti.
Harrasta pitkäkestoista rauhallista liikuntaa, se syventää unta. Kävely on pitkäkestoista liikuntaa, ei tarvitse edes juosta.
Jos mitään ei selviä, eikä mikään auta, älä luovuta. Uniapnea kannattaa aina tutkia. Unilaboratorioissa selvitetään kaikki ja se mikä ei selviä, voi hoitua ajan kanssa hoitamalla monipuolisesti kehoa ja mieltä.
Nyt olen kirjaprojektissani siinä vaiheessa, että taidan mennä nukkumaan powernäpit ja lakata esimästä jotain tajunnanräjäyttävää, mutta luotettavaa.
P.S. Asian ytimessä vaikuttaisi olevan tällä hetkellä parhaiten Soili Kajasteen ja Juha Markkulan Hyvää yötä – apua univaikeuksiin. Se lähti heti hankintaan.
Onko sinuakin kannustettu puskemaan itseäsi epämukavuusalueelle tavoitteidesi saavuttamiseksi? On hyvä erottaa milloin itsensä jatkuva haastaminen ei enää kehitä, vaan kuormittaa. Tunnistatko itselläsi ylivireystilan merkkejä? Kehon ja mielen ylivirittyneisyys heikentää aivojesi suorituskykyä ja terveyttäsi, joten toisin kuin luullaan, se ei ole tie huippusuorituksiin. Tie mahdollisimman hyvään hyvään suorituskykyyn ja terveyteen kulkee opettelemalla oman vireystilan nopeat sekä pitkäjänteiset itsesäätelykeinot.
Moni aloittaa elämäntapamuutoksen näyttävästi salitreenin, uuden ruokavalion ja lukuisten terveystavoitteiden kera. Mitä jos sinä keskittyisit näiden päämäärien kannalta kaikkein olennaisimpaan vaikuttajaan – kehittämällä itsesäätelytaitojasi? Kun itsesäätely ja stressinhallinta ovat kunnossa, on helpompi rakentaa pysyviä hyviä muutoksia.
Kuinka tunnistaa ylivireys?
Kaikki lähtee tarkemmasta itsetuntemuksesta. Miten huomaat itsestäsi arkisissa tilanteissa, että olet ylivireystilassa?
Kiihtyykö tahti niin paljon, ettet ehdi pitämään taukoja, ruoka ei enää maistu, uni ei tule kun haluaisit tai et pysy unessa? Herpaantuuko keskittymiskyky, muututko äreämmäksi? Onko sinun vaikea rentoutua tai oletko kokonaan unohtanut mitä rentoutuminen edes käytännössä, kehon ja mielen tasolla merkitsee? Miltä se tuntuu? Alla on listattuna muutamia yleisiä ylivireystilan merkkejä. Tunnistatko näitä itselläsi?Y
Vaikea pysähtyä ja hengähtää
Tauot jäävät väliin
Kehon tarpeiden sivuuttaminen
Hengitys muuttuu pinnalliseksi
Sydämen syke nousee ja verenpaine kohoaa
Levottomuutta ja keskittymisvaikeuksia
Tarkistelu, ahdistuneisuus ja ärtyneisyys pahenevat
Nukahtamisvaikeuksia tai aamuyön heräilyä
Kuinka ylivireys kesytetään?
Ylivireyden kesyttämisessä arjen itsesäätelyllä on merkittävä rooli. On tärkeää opetella huomaamaan, millaiset tilanteet ylivirittävät itseä ja millaiset keinot taas auttavat pitämään vireystilan tasaisempana. Alla on pari ideaa harjoittelun aloittamiseen sekä Sannan ja Hannan esimerkkejä arjen säätelykeinoista.
Tiesitkö, että jo yksi syvä ja rauhallinen hengitys auttaa laskemaan hermoston viritystilaa 5 %? Kovassa kiireessä ja paineessa pysähdy siis hetkeksi hengittämään vatsan pohjaan asti.
Tarkistuslista vireystilan seurantaan
Ylivirittyminen on usein seurausta arkisten säätelykeinojen pettämisestä. Käy siis läpi oheisen kuvan tarkistuslista epäillessäsi, ettei kaikki ole aivan kohdallaan. Listasta saa myös hyviä vinkkejä, millaisiin asioihin säätelyssä kannattaa kiinnittää huomiota.
Järeämpi itseapukeino: Pidä pyjamakalsaripäivä
Välillä tarvitsemme järeämpiä keinoja ylivireyden korjaamiseen ja silloin on hyvä ottaa käyttöön totaalirentoutuminen. Pyjamakalsaripäivä toimii myös ennaltaehkäisynä vireystilojen heittelylle. Vireystilan supersäätelijät tekevät pyjamakalsaripäivistä viikoittaisen tavan ja nollaavat kunnolla silloinkin, kun erityisiä stressin aiheita ei ole.
Kokeile sinäkin: 1. Sovi itsesi (tai perheesi) kanssa ”pyjamakalsaripäivä” tälle viikolle. 2. Varaa kotosalle herkkuja ja mukavaa tekemistä tai katselemista. 3. Irrottaudu arjen askareista ja somesta. 4. Aina kun huomaat yllykkeen lähteä tekemään jotain ”hyödyllistä”, pysäytä itsesi ja palaa rentouttavaan puuhasteluun.
Hanna Markuksela 